Minä olen 27- vuotias nainen, opiskelija ja matkustelija, jolle terveellinen ravinto on tärkeä osa elämää, mutta joka ei halua ottaa sitä kovin vakavasti. Itselläni on taipumus mennä liikaa ääripäästä toiseen, joko terveys natsiin tai sitten ylilyövään herkuttelijaan. Uskon, että hyvällä ja ravinteikkaalla rualla voin päästä tasapainoon ja rennolla, sekä leikkisällä otteella voi saavuttaa hienoja tuloksia.
Olen pitkään jo seurannut raaka buumia ympärilläni ja mitä enemmän löydän lisää eläviä todistajia raa'an ruuan virkistävistä vaikutuksista, sitä enemmän oma innostus ja kiinnostus puskee sitä kokeilemaan. Minun kokeilut on ollut tähän mennessä ehkä noin 40% raakaa ruokavaliosta vaihdellen päivästä toiseen. En ole kuitenkaan käynyt raakaravinnon kursseja vielä, joten raaka ravintoon siirtyminen ei ole ottanut tuulta alleen. En ole halunnut tehdän siitä itselleni liian pakottavaa elämänmuutosta, vaan jotain mikä pikku hiljaa syntyisi arjen keskelle, luonnollisesti. Näin myös perheeni pystyisi ottamaan muutoksen helpommin vastaan, kun se salakavalasti soluttautuisi keittiöön. ;) Siksipä innostuin paljon Rosan ehdotuksesta tulla mukaan tähän kokeiluun saamaan ideoita ja ispiraatiota. Mikä sen parempaa kuin aloitta matka yhdessä. Kiitos tästä mahdollisuudesta.
Kuten Rosakin laittoi itselleen tavoitteeksi kehitellä välipaloja pitkille matkoille ja koulupäiville, koen sen itsellenikin tärkeäksi. Silloin kuin nälkä on lähellä ja terveellinen suuhunpantava on kaukana, sitä tarttuu helposti siihen mikä helpointen saatavilla...ja yleensä se on epäterveellinen herkku. Sinänsähän siinä nyt ei ole mitään pahaa, eikä tuollaisesta naposteltavasta kannata kantaa taakkaa...mutta itselläni tapaus saattaa toistua joka viikko. Silloin sen voin kuvitella olevan jo rasite keholle...
Minun paheeni ruuan suhteen ovat voi, leipä, itse tehty chapati ja suklaa...makea ja kahvi. Monet noista ota varmasti muillekin salaisia paheita. ;) Varsinkin voille ja chapatille haluaisin löytää helposti tehtäviä, melkein yhteen ynnättäviä raaka-tai terveysversioita. Chapati onkin melkoinen haaste.
Olemme Rosan kanssa monesti turisseet raaka ravinnosta ja pohtineet sitä, onko se todella riittävää varsinkin täällä pohjoisessa asuvalle. Itse en voisi kuvitella luopuvani kalasta ja olen joutnut ottamaan taas osaksi ruokavaliota maidon, mikä oli pitkään poissa syömisistäni. Kai tärkeää onkin miettiä, mitkä tavoitteet itsellä painaa vaaka kupissa ensin. Ravinnon raakuus, paikallisuus, ravinteikkuus vai mikä? Itselleni hyvä olo kertoo kaiken ravinnostani. Ja olen oppinut huomaamaan, kuinka paljon omalla mielellä on vaikutusta myös ravinnon hyvää tekeviin vaikutuksiin.
Lähden mukaan siis tähän kokeiluun leikkimielisen vakavasti, innostuen ja innostaen muita.
Laura
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti